Alussa oli mittanauha, kamera ja paperi – Haastattelussa Esa Kallio

Turvallisesti liikenteessä -blogi 27.5.2019

Liikenneonnettomuuksien tutkijalautakunnissa toimii eri alojen ammattilaisia. Osa on tutkintatoiminnassa muutamia vuosia, toiset pidempään, ja sitten on Esa Kallio, joka on ollut mukana 50 vuoden ajan. Tämän merkkipaalun kunniaksi hän antoi haastattelun blogiimme.

Liikenneonnettomuuksien tutkijalautakunnat tutkivat kaikki kuolemaan johtaneet tie- ja maastoliikenneonnettomuudet. Vuosittain kuolinonnettomuuksia tutkitaan nykyään noin 250. Lisäksi tutkitaan projektiluontoisesti esimerkiksi vakaviin vammautumisiin johtavia onnettomuuksia, jolloin vuosittain tutkittavien onnettomuuksien määrä nousee 350–400 onnettomuuteen.

Esa Kallio on ollut tutkinnassa mukana vuodesta 1969. Hän arvioi, että on ollut tutkimassa yli tuhatta onnettomuutta. Kallio oli aluksi sekä Varsinais-Suomen että Satakunnan tutkijalautakunnassa, mutta nykyään hän toimii liikenneteknisenä jäsenenä jälkimmäisessä lautakunnassa. Kallio toiminut Satakunnan lautakunnan sihteerinä sen perustamisesta 1969 lähtien. Eri puolilla Suomea toimii 20 tutkijalautakuntaa, joissa on kaikkiaan noin 300 jäsentä.

Mikä on pitänyt sinut liikenneonnettomuuksien tutkijalautakuntatoiminnassa mukana näin kauan?

Tutkijalautakunnassani vallitseva hyvä henki on pitänyt yllä kiinnostusta toimintaan, vaikka väki on vaihtunut. Olemme tietoisesti pitäneet yllä keskustelevaa ilmapiiriä kannustamalla myös uusia jäseniä esittämään mielipiteensä ja tekemään aloitteita. Haluamme edistää liikenneturvallisuutta kaikin keinoin, joten haluamme kaikkien antavan panoksensa täysillä.

Miltä on tuntunut seurata liikenneturvallisuuden kehittymistä lautakunnasta käsin?

Kun aloitin tutkintatoiminnassa, liikenteessä menehtyi tuhat henkeä vuodessa. Nykyään kuolemia on noin 250. Koen, että tutkijalautakuntien tuottama tutkimustieto ja siihen pohjautuvat ehdotukset turvallisuuden parantamiseksi ovat olleet omalta osaltaan tärkeässä asemassa positiivisen kehityksen kokonaisuudessa.

Viisikymmentä vuotta sitten autoilla ajettiin kovaa, sillä nopeusrajoituksia ei ollut. Kolarit ja niiden seuraukset olivat rajuja. Tuntemiamme turvalaitteita kuten turvavöitä tai tyynyjä ei ollut käytössä. Myöskään liikennejärjestelmä ei ollut silloin vielä kehittynyt: tievalaistusta oli vain vähän ja risteysjärjestelyt olivat puutteellisia. Omalla tutkinta-alueellanikin oli tiedossa erityisen vaarallisia risteyksiä, joissa tapahtui kuolemia jatkuvasti. Nykyään niilläkin paikoilla on turvallisempi eritasoliittymä.

Valtavasti on muuttunut sinä aikana, kun olen ollut tutkinnassa mukana. Sekä liikennejärjestelmä että ajoneuvojen turvatekniikka on kehittynyt, samoin kuin ihmisten asenteet. Ainoa asia, jonka olen havainnut menneen huonompaan suuntaan, on alemman tieverkon kunto. Tiet ovat siellä aiempaa huonommassa kunnossa ja liikenteen määrä on silti moninkertainen.

Mielenkiintoista on, kuinka pitkälle liikenneturvallisuuden kanssa päästäänkään, kun itseohjautuvat ajoneuvot ja muu hieno teknologia jatkaa kehittymistään.

Millaista onnettomuuksien tutkinta oli 50 vuotta sitten?

Ensinnäkin, kännyköitä ei ollut olemassa. Jos onnettomuus sattui vaikka 200 kilometrin päässä, sovimme muiden lautakunnan jäsenten kanssa tapaamisen ja lähdimme yhdessä etsimään paikkaa. Ei voinut kesken matkaa soittaa ja pyytää lisätietoa tai tarkistaa karttasovelluksesta. Käytössä ei ollut nettiä tai tietokoneita, vaan tutkinta-asiakirjat tehtiin kirjoituskoneella, korjausteipin kanssa. Muistiinpanot tehtiin lomakkeisiin käsin onnettomuuspaikalla, apuvälineinä oli mittanauha ja filmikamera.

Tuolloin ei ollut vielä tehty matemaattisia mallinnuksia vaikkapa jarrutusmatkoista. Kokeilimme jarrutusmatkoja itse omilla ajoneuvoillamme ja teimme päätelmiä. Työvälineet ja menetelmät ovat siis kehittyneet valtavasti, aluksi tutkintatoiminta oli aloitettava tyhjästä.

Kuinka näet tutkijalautakuntien tulevaisuuden?

Lautakunnissa toimii hienoa ja ammattitaitoista väkeä useilta aloilta. Lautakuntatoiminta on edistänyt niin merkittävästi liikenneturvallisuuden kehitystä, että uskon toiminnan jatkuvan tulevaisuudessa. Liikennekuolemien toivottavasti edelleen vähentyessä tutkintaa voisi kohdentaa erilaisiin rajattuihin aiheisiin keskittyviin projekteihin sekä vakavien vammautumisten tutkintaan.

 

Liikennevakuutuskeskuksen ja Onnettomuustietoinstituutin eli OTIn Turvallisesti liikenteessä –blogissa vieraili Satakunnan liikenneonnettomuuksien tutkijalautakunnan liikennetekninen jäsen Esa Kallio. www.lvk.fi/blogi

27.05.2019