Yleistä onnettomuustutkinnasta

Onnettomuustutkinnan keskeisimpänä tavoitteena on liikenneturvallisuuden edistäminen. Onnettomuuksien torjuminen on keskeistä erityisesti inhimillisestä, mutta myös taloudellisesta näkökulmasta. Tutkinnassa ei oteta kantaa syyllisyys- tai korvauskysymyksiin.

Tutkintoja tehdään kahdella eri menetelmällä. Toisessa keskitytään kuolemaan johtaneisiin onnettomuuksiin. Sen lisäksi OTI on kehittänyt uuden menetelmän suurempien onnettomuusmäärien tutkimiseksi, jotta myös vammautumiseen johtaneita onnettomuuksia voidaan tutkia aiempaa enemmän. 

Onnettomuustietoinstituutti (OTI) koordinoi tutkijalautakuntatyötä, mutta ei puutu lautakuntien riippumattomaan työskentelyyn. OTI huolehtii myös lautakuntien koulutuksesta, tutkinnan tulosten käytöstä ja tietopalvelusta.

Kuolemaan johtaneet onnettomuudet 

Liikenneonnettomuuksien tutkijalautakunnat tutkivat kaikki kuolemaan johtaneet tie- ja maastoliikenneonnettomuudet. Lisäksi lautakunnat tutkivat projektiluonteisesti sekä vakaviin loukkaantumisiin että aineellisiin vahinkoihin johtaneita onnettomuuksia tiettyjen erityiskysymysten selvittämiseksi. Onnettomuuksia tutkitaan kaikkiaan noin 350–400 vuosittain.

Vakavaan vammautumiseen johtaneet onnettomuudet

Virallisen tilaston mukaan tieliikenneonnettomuuksissa Suomessa loukkaantuu vakavasti vuosittain muutama sata henkilöä. Virallisen tilaston ulkopuolelle jäävät kuitenkin ne liikenneonnettomuudet, joissa poliisi ei ole käynyt paikalla, ja arvioiden mukaan vakavaan vammautumiseen johtavia onnettomuuksia tapahtuu vuosittain yli 1000.

Kokonaiskuvaa liikenteessä vakavasti vammautuneista on vaikea muodostaa, sillä onnettomuustieto on hajallaan useilla eri toimijoilla, ja puutteellisen tilastoinnin vuoksi liikenneturvallisuutta edistävän päätöksenteon tueksi ei ole ollut käytettävissä riittävästi tietoa. OTIn kehittämän uuden tutkintamenetelmän avulla vakavaan vammautumiseen johtaneita onnettomuuksia voidaan tutkia.