Väsymyksestä johtuvia kuolonkolareita tapahtuu eniten kesäisin

Kuolemaan johtaneita onnettomuuksia, joissa kuljettajan väsymys on vaikuttanut onnettomuuden syntymiseen, tapahtuu eniten kesäisin. Puolet näistä onnettomuuksista tapahtuu päivänvalon aikaan. Kaikista kuolemaan johtaneista onnettomuuksista kymmenen vuoden aikana 2012–2021 kuljettajan väsymyksen arvioidaan olleen vaikuttavana tekijänä joka viidennessä onnettomuudessa. Yli kolmannes (37 %) väsyneenä onnettomuuden aiheuttaneista kuljettajista oli päihtyneitä.

Luvut perustuvat liikenneonnettomuuksien tutkijalautakuntien tutkimiin onnettomuuksiin vuosina 2012–2021. Kuljettajan väsymyksen arvioidaan vaikuttaneen kymmenen vuoden aikana kaikkiaan 316 kuolemaan johtaneeseen onnettomuuteen, joka vastaa noin viidennestä (21 %) kaikista kuolonkolareista.

− Kuljettajan väsymyksen arviointi kuolemaan johtaneen onnettomuuden tutkinnassa ei ole yhtä suoraviivaista kuin vaikkapa päihtymyksen. Onnettomuustutkinnassa kerätään kuitenkin monenlaista tietoa, jonka perusteella voidaan arvioida kuljettajan väsymystä sekä väsymyksen vaikutusta onnettomuuteen. Tällaisia tietoja ovat esimerkiksi silminnäkijöiden havainnot ajoneuvon vaeltelusta kaistalla sekä se, että kuljettaja ei ole jarruttanut lainkaan ennen törmäystä, OTIn liikenneturvallisuuspäällikkö Esa Räty kuvailee onnettomuustutkinnassa tehtävää riskien arviointia.

Väsyneen kuljettajan aiheuttamissa onnettomuuksissa menehtyi 358 henkilöä. Suurimmassa osassa onnettomuuksia menehtyi kuljettaja itse, kaikkiaan 233 kuljettajaa. Väsyneen kuljettajan kyydissä matkustaneita henkilöitä menehtyi 60. Yhteenajoissa menehtyi 44 toisessa moottoriajoneuvossa ollutta henkilöä. Polkupyöräilijöitä ja jalankulkijoita menehtyi 21.

Väsymyksestä johtuvia onnettomuuksia tapahtui kaikkina vuorokaudenaikoina

Kuolemaan johtaneita onnettomuuksia, joihin kuljettajan väsymys on vaikuttanut, tapahtui 2012–2021 eniten (39 %) kesäkuukausina kesä-elokuussa. Kesäkuukaudet korostuivat sekä selvänä ajaneilla että päihtyneillä kuljettajilla.

− Toisin kuin voisi kuvitella, väsymyksestä johtuvat kuolonkolarit eivät painotu öihin, vaan niitä tapahtuu kaikkina vuorokaudenaikoina. Taustalla voivat olla esimerkiksi pitkät ajomatkat ja väsymistä aiheuttava, helteinen ilma päivisin, Räty arvioi.

Selvänä, mutta väsyneinä ajaneiden kuljettajien onnettomuudet painottuivat puolenpäivän ja iltakuuden väliselle ajalle. Väsyneiden ja päihtyneiden kuljettajien onnettomuudet tapahtuivat tyypillisimmin öisin, keskiyön ja aamukuuden välillä.

Valtaosa väsymysonnettomuuksista tapahtui vapaa-ajan matkoilla

Onnettomuuden aiheuttaneista kuljettajista 76 prosenttia oli vapaa-ajan matkalla. Ammattiajossa tai ammattiin liittyvässä ajossa oli 13 prosenttia kuljettajista. Työmatkalla oli 11 prosenttia. Kuljettajista suurin osa (71 %) oli ajoneuvossa yksin.

− Kuljettajan täytyy varmistaa ajokuntonsa ja virkeytensä. Tähän auttavat ihan yksinkertaiset keinot. On pidettävä riittävästi taukoja, vaihdettava mahdollisuuksien mukaan kuljettajaa ja erityisesti kesäisin juotava riittävästi nestettä. Väsyneenä ei pidä ajaa lainkaan. Kun puhutaan väsymyksestä johtuvista onnettomuuksista, kuljettajat ovat itse merkittävässä roolissa liikenneturvallisuuden kannalta, OTIn liikenneturvallisuusjohtaja Kalle Parkkari tuo esiin.

Liikenneonnettomuuksien tutkijalautakuntien keskeisiä turvallisuuden parannusehdotuksia kuljettajan väsymyksestä johtuvien onnettomuuksien ehkäisemiseksi:

• Tietoisuus ja tiedottaminen. Kuljettajien sekä ammattiliikenteen työnantajien tietoisuutta väsymyksen vaikutuksesta liikenneturvallisuuteen tulee lisätä. Esimerkiksi sairauksien, ajotaukojen ja ravinnon merkitystä väsymykseen tulisi korostaa tiedotuksessa. Työnantajien vastuuta työntekijöiden turvallisen matkustustavan valinnassa tulee myös nostaa esiin.
• Valvonta. Poliisin liikenteessä suorittama ajotapa- ja päihtymysvalvonta sekä ammattikuljettajien ajo- ja lepoaikojen valvonta ovat tärkeitä keinoja väsymysonnettomuuksien ennaltaehkäisyssä.
• Ajoneuvotekniikka. Väsymysonnettomuuksia voidaan estää myös ajoneuvotekniikalla. Ajoneuvokantaan tulee saada enemmän kuljettajan alhaisesta vireystilasta sekä törmäysvaarasta varoittavia ajoneuvoja.
• Tietekniset keinot. Väsymysonnettomuuksia voidaan torjua esimerkiksi kaistalta pois ajautumisesta varoittavilla tärinäherätteillä sekä vastaantulevien ajokaistalle ajautumista estävillä ajosuuntien fyysisillä erottelukeinoilla, kuten keskikaiteilla.

Onnettomuustietoa tiivisti -tietopaketti 2/2023: Vuosina 2012–2021 tapahtuneet kuolemaan johtaneet väsymysonnettomuudet

Julkaisu perustuu vuosina 2012–2021 tapahtuneisiin liikenneonnettomuuksien tutkijalautakuntien tutkimiin kuolemaan johtaneisiin onnettomuuksiin, jotka olivat moottoriajoneuvonkuljettajien aiheuttamia.

Lataa: Onnettomuustietoa tiiviisti -tietopaketti 2/2023: Vuosina 2012-2021 tapahtuneet kuolemaan johtaneet väsymysonnettomuudet

Lisätietoja:

• Liikenneturvallisuuspäällikkö Esa Räty, puh. 040 922 1365
• Onnettomuustietoinstituutti (OTI) tietopalvelu, puh. 040 450 4666, tietopalvelu(at)oti.fi
• Viestintä, p. 040 450 4700

Tilaa uutiskirjeemme