Autoalan murros vaatii yhteistyötä, mutta todennäköisemmin sooloillaan tunteella

24.2.2020

Sain vihdoin jatko-opintoni loppuun (opinnoista enemmän tässä uutisessa), joten ajattelin kirjoittaa pari riviä autohenkilönä toimimisesta. Melko erilaisista työtehtävästäni huolimatta koen kuitenkin ydinosaamiseni olevan (henkilö)autopuolella. Aloitan esimerkillä 15 vuoden takaa.

Olin juuri saanut ensimmäisen tutkinnon valmiiksi ja takana oli kymmenisen vuotta korjaamohallin lattialla, laiterepertuaarina kaikkea ruohonleikkureista helikoptereihin ja hävittäjiin. Parhaan ystäväni sukujuhlilla itselleni tuntematon mies tuli kysymään:

– Minulla on sellainen (1980-luvun) Nissan Sunny, ja joskus ajossa se nykii. Mikähän siinä on?
– No, näkemättä autoa on vähän vaikea sanoa. Mutta yleensä vika on joko sytytyspuolella tai kaasuttimessa. Koeta vaihtaa tulpat ja johdot sekä puhdista kaasutin.
– No, mutta kummassa se vika sitten on? Sytytyksessä vai kaasuttimessa?
– Kuten sanoin, näkemättä autoa sitä on mahdoton nähdä.
– Onpa harmi, ettet sitten tiennytkään. Ajattelin, että tietäisit, kun olet sentään insinööriksi valmistunut.

Tarinassa on oikeastaan kaksi opetusta:

1. Autoala on erittäin laaja, ja käytännössä aina tulee osaamisen raja vastaan. Yksilötasolla turpaan tulee säännöllisesti, vain yhteistyössä on mahdollisuuksia.
2. Autoalalla ei ole sellaista asiantuntijaa, jota asiakas uskoisi. Tässä suhteessa olen ollut kateellinen esimerkiksi lääkäreille. Kun he sanovat potilaalle, että sinulla on syöpä, asiakas alkaa harvoin harata vastaan (no, ehkä tilanne on lääkäreilläkin muuttumassa).

Kohta 2. on tuttu myös jääkiekosta. Yleisen viisauden mukaan ottelussa on yksi tuomari kentällä ja 
16 000 katsomossa. Autoilu on hyvin tunnepitoista ja monesti täysin järjetöntä, mikä näkyy niin asiakkaissa kuin monissa ammattilaisissakin. Jokaisella on oikeus tunteisiinsa, eikä tunnepitoisiin päätöksiin ole muilla sanomista.

Tämä pitkä alustus liittyy lopulta kysymykseen, jonka olen saanut kuulla melko monta kertaa viime aikoina:
– Mikä muuttuu nyt, kun sait väitöskirjasi valmiiksi?

Kohtien 1. ja 2. takia henkilökohtaisella tasolla mikään ei muutu, mutta en ole hennonut sanoa tätä onnittelijoille. Olen nauttinut iloisten ihmisten seurasta ja kaikesta siitä positiivisesta huomiosta, jota olen saanut.

Ison kuvan osalta haluan olla toiveikkaampi, mutta taustalla on myös hieman huolta. Tämä huoli nousee autoalan syvimmistä syövereistä.

Murroksesta selviytyminen vaatii monipuolisempaa yhteistyötä

Yli sadan vuoden kehityskaaren aikana autoilussa on pysynyt yllättävän moni asia samana. Autoja on myyty tunnevetoisesti vapaudentunteella ratsastaen, ja teollisuuden päämurheita ovat olleet lähinnä markkinoinnin onnistuminen ja valmistuksen hallinta. Teollisuus itse on ollut kehityksessä jämäkästi kuskin paikalla.

Pitkä tasainen jakso on saanut monet turtumaan, mutta nyt meneillään on mullistus, joka tosin saattaa kestää pitkään. Parhaillaan digijätit kuten Google ovat autoteollisuuden kimpussa, eikä häämöttävä automaatiokehitys ole mitenkään itsestään selvästi palvelemassa autojen valmistajia. Tunnepohjaltaan viilenevä ja mahdollisesti harveneva asiakaskunta vaikuttaa myös muun muassa 99-oktaanisen polttoaineen, autovahojen, hirvipillien ja vakuutusten myymiseen.

Toimialakohtaisten murrostilanteiden lisäksi osaamista tarvitaan myös valtion tasolla. En kritisoi tehtyjä verotusratkaisuja, mutta raskaan verotuksen takia mullistukset liikenteessä heiluttavat helposti verokertymää. Tästä ongelmasta on ollut hyvin vähän vuoropuhelua, vaikka kyseessä on myös hyvinvointimme rahoitus.

Summa summarum: on ollut mahtavaa tehdä töitä autojen parissa 25 vuotta. Harva ala on yhtä monipuolinen, mielenkiintoinen ja ehkä hieman yllättävästi tunnepitoinenkin. Toisaalta alaan kuuluu, että asiantuntijoina kaikki ovat samalla viivalla, eikä neuvoja juuri kuunnella. Sunnyn sytytyskatkojen kannalta tämä ei haittaa, mutta tulevista murroksista selviäminen edellyttää parempaa yhteistyötä ja tiedon saamista päätöksenteon ytimeen.

Autoihin liittyvässä liiketoimintaympäristössä kokonainen yrityskin on helposti liian pieni, väärässä kohtaa arvonluontiketjua tai vika-ajoituksella liikkeellä. Eikä ajoituksen suhteen ainoa riski ole myöhästyminen.

Tapio Koisaari
Twitter @TapioKoisaari

Tapio on OTIn yhteyspäällikkö. Onnettomuustietoinstituutti toimii erillisenä yksikkönä Liikennevakuutuskeskuksessa. 

Turvallisesti liikenteessä -blogissa Liikennevakuutuskeskuksen ja Onnettomuustietoinstituutin työntekijät tarkastelevat ajankohtaisia liikenneaiheita perinteistä asiantuntijaroolia vapaammin. Tervetuloa lukemaan! www.lvk.fi/blogi