Ajovoima-akkujen korjattavuus vaatii selkeät pelisäännöt
20.11.2026 | Blogi
Sähköautojen ajovoima-akkujen korjattavuus on olennainen kiertotalouskysymys, mutta samalla sillä on hyvin konkreettinen yhteys ajoneuvojen jälkimarkkinoiden toimivuudelle, korjauskustannuksille, lunastuksille ja sitä kautta myös liikennevakuutusjärjestelmään.
Mitä tapahtuu, jos turvallisesti korjattavissa oleva sähköauto päätyy lunastukseen siksi, että korjaaminen muodostuu käytännössä liian vaikeaksi tai kalliiksi?
EU:n akkuasetuksen kesällä voimaan tulleet uudet velvoitteet antavat osaltaan raamit akkujen korjaamiselle ja kierrätykselle: Tavoitteena on käyttökelpoisten komponenttien vastuullinen hyödyntäminen, toimivat markkinat ja turvallisesti korjattavat ajoneuvot.
Lupa- ja valvontaviraston (LVV) viranomaisohje on herättänyt vilkasta keskustelua akkujen korjattavuudesta, kustannuksista, turvallisuudesta, vastuista ja ajoneuvojen arvon säilymisestä. Tuorein käänne asiaan saatiin lokakuun lopussa, kun EU:n komissio otti kantaa Suomen valvontaviranomaisen antamaan ohjeistukseen. Komission vastaus täsmentää tärkeällä tavalla tuotteen ja jätteen välistä rajaa. Ajoneuvosta luopuminen ei välttämättä tarkoita, että siinä oleva akku olisi jätettä. Akku voidaan ennen ajoneuvon varsinaista end-of-life-käsittelyä poistaa esimerkiksi korjaamista tai suoraa uudelleenkäyttöä varten.
Myös LVV:n tuoreessa tiedotteessa todetaan nyt selkeästi, että käytetty akku voidaan myydä tai irrottaa korjaamista tai uudelleenkäyttöä varten ennen ajoneuvon tai akun toimittamista viralliseen erilliskeräysjärjestelmään. Virasto on lisäksi ilmoittanut selventävänsä ohjetta esimerkkitapauksilla.
On myönteistä, että suomalaisen keskustelun osapuolilla näyttää olevan yhteinen tavoite: Ajovoima-akkujen turvallinen korjaaminen ja uudelleenkäyttö halutaan mahdollistaa. Teknisestä näkökulmasta kyse on siitä, miten akun kunto ja korjauksen turvallisuus osoitetaan luotettavasti, ja millä ehdoilla korjaaminen on käytännössä mahdollista.
Turvallisuus on kaiken lähtökohta
Ajovoima-akkujen käsittely edellyttää osaamista, asianmukaisia työolosuhteita ja menetelmiä, diagnostiikkaa, testausta sekä dokumentointia. Samalla on varmistettava, ettei vastuullisen korjaamisen ympärille muodostu niin raskasta byrokratiaa, että korjaamisesta tulee tarpeettoman vaikeaa, hidasta tai kallista.
Sähköauton omistajalle asia näkyy hyvin konkreettisesti: voidaanko ajoneuvo korjata, mitä korjaus maksaa, kuinka kauan se kestää ja miten ajoneuvon arvo säilyy vahingon jälkeen. Vakuutusjärjestelmässä samat kysymykset näkyvät korjauskustannuksina, vahinkojen käsittelyaikoina, lunastuksina ja realisointiarvoina.
Sähköajoneuvot ja ladattavat hybridiajoneuvot ovat usein hintavia, ja ajoakun merkitys ajoneuvon arvolle voi olla huomattava. Jos käyttökelpoisia akkuja, akkumoduuleja ja muita komponentteja voidaan hyödyntää turvallisesti ja hallitusti, useampi vahingoittunut ajoneuvo voidaan korjata. Samalla voidaan vähentää tilanteita, joissa muuten käyttökelpoinen ajoneuvo päätyy lunastukseen. Toimiva korjausmarkkina tukee arvon säilymistä ja kiertotaloutta, kun vahinkokustannukset pysyvät hallinnassa.
Jos korjausvaihtoehdot vähenevät, mahdollinen vaikutusketju on selkeä:
korkeammat korjauskustannukset → enemmän lunastuksia → alemmat realisointiarvot → korkeammat kokonaisvahinkokustannukset → enemmän jätettä
Yksi ratkaistava kysymys on se, millä tavalla ammattimainen akkukorjaaminen tunnistetaan ja rajataan. Selkeä pätevyys- tai rekisteröintimalli voisi mahdollistaa vaativatkin akkukorjaukset turvallisesti ja valvotusti ilman, että jokainen korjaus joutuu raskaan hallinnollisen menettelyn piiriin. Tavoitteena pitäisi olla, että osaaminen, turvallisuus ja jäljitettävyys voidaan osoittaa ennakolta, ja vastuullinen korjaaminen pysyy samalla käytännössä mahdollisena.
Vakuutusalan näkökulma tarvitaan jatkokeskusteluun
Vakuutusala näkee käytännössä, mitä tapahtuu, kun ajoneuvo lunastetaan tai korjataan ja palautetaan liikenteeseen. Meillä on tietoa vahingoista, korjausratkaisuista, teknisistä selvityksistä, lunastuksista, realisointiarvoista ja vahinkokustannuksista. Tätä tietoa kannattaa hyödyntää, kun ohjeistuksen käytännön vaikutuksia arvioidaan.
Nyt kun komission vastaus on täsmentänyt erityisesti tuotteen ja jätteen välistä rajaa, ja LVV on ilmoittanut selventävänsä ohjeistusta esimerkein, olisi hyvä hetki ottaa myös vakuutusalan käytännön näkökulma mukaan jatkotyöhön. Sama koskee tulevan ajoneuvojen kiertotaloussääntelyn käytännön ohjeistusta, jossa myös korjattavuuden, lunastusten ja käyttökelpoisten osien hyödyntämisen vaikutukset olisivat tärkeää tunnistaa. Meillä on paljon kokemusta siitä, miten korjattavuuteen liittyvät ratkaisut näkyvät vahinkotilanteissa, kustannuksissa ja ajoneuvojen arvoissa. Tästä näkökulmasta voisi olla aidosti hyötyä yhteisten ja toimivien pelisääntöjen rakentamisessa.
Suomeen tarvitaan turvallinen ja ennakoitava toimintamalli, jossa korjattavuus, kiertotalous ja asiakkaan etu toteutuvat samanaikaisesti, turvallisuudesta tinkimättä. Komission vastaus antaa tähän mielestäni hyvän lähtökohdan, mutta sen keskeisten täsmennysten olisi tärkeää näkyä mahdollisimman selvästi myös käytännön ohjeistuksessa. Paras lopputulos saadaan yhteistyöllä ja avoimella vuoropuhelulla.
Tuomo Toivanen
kirjoittaja on Liikennevakuutuskeskuksen tekninen päällikkö