Jalankulkijoiden liikennekuolemat vähenivät viime vuonna

Onnettomuustietoinstituutti (OTI),
6.3.2020 | Tiedote

Liikenneonnettomuuksien tutkijalautakuntien ilmoittamien ennakkotietojen mukaan vuonna 2019 tapahtui 220 kuolemaan johtanutta tieliikenneonnettomuutta, joissa kuoli 237 henkilöä. Liikenteessä kuolleiden jalankulkijoiden määrä oli tutkintahistorian pienin. Vuoden 2018 valmistuneista onnettomuustutkinnoista selviää, millaisia riskejä kuolemaan johtaneiden onnettomuuksien taustalta löytyy.

Jalankulkijoita kuoli liikenneonnettomuuksissa viime vuonna yhteensä 12, mikä on kymmenen vähemmän kuin edeltävänä vuonna ja vähiten koko liikenneonnettomuuksien tutkintahistorian aikana. Polkupyöräilijöitä menehtyi yhteensä 27, kahdeksan enemmän edellisvuoteen nähden.

– Yksittäisen vuoden tilastoista ei voi tehdä pitkälle meneviä johtopäätöksiä, mutta jalankulkuonnettomuuksien määrä on laskenut tasaisesti jo useiden vuosien ajan. Myönteisen kehityksen taustalla on luultavasti muun muassa ajonopeuksien laskeminen taajamissa. Valitettavasti polkupyöräilyonnettomuudet eivät ole vähentyneet samaan tapaan. Lisää toimenpiteitä esimerkiksi infran kehittämiseksi tarvitaan, arvioi OTIn liikenneturvallisuusjohtaja Kalle Parkkari.

Tieltä suistumiset ja nokkakolarit yleisimpiä kuolemaan johtaneita onnettomuuksia

Tyypillisimmät onnettomuudet vuonna 2019 olivat tieltä suistumisia, yhteensä 70 onnettomuutta. Suistumisista suurin osa tapahtui pienemmillä teillä eli seutu- ja yhdysteillä. Kohtaamisonnettomuuksia eli nokkakolareita tapahtui lähes yhtä paljon, kaikkiaan 68 onnettomuutta. Suistumisonnettomuuksista poiketen kohtaamisonnettomuudet painottuivat valta- ja kantateille.

– Liikenneturvallisuustoimenpiteitä suunniteltaessa on tärkeää tarkastella sitäkin, missä ja millaisia onnettomuuksia tapahtuu. Isoille ja pienille teille tarvitaan erilaisia keinoja turvallisuuden parantamiseksi. Isoilla teillä esimerkiksi keskikaiteet ovat tehokkaita, kun taas pienillä teillä tieympäristöä raivaamalla voidaan lieventää tieltä suistumisten seurauksia, OTIn liikenneturvallisuustutkija Salla Salenius sanoo.

Kuolemaan johtaneiden liikenneonnettomuuksien taustalla on yleensä useita riskitekijöitä

Vuonna 2018 tapahtui 224 kuolemaan johtanutta tieliikenneonnettomuutta, joista moottoriajoneuvo-onnettomuuksia oli 183 ja jalankulkijan tai pyöräilijän kuolemaan johtaneita onnettomuuksia 41. Moottoriajoneuvo-onnettomuudella tarkoitetaan onnettomuutta, jossa kuollut tai kuolleet henkilöt ovat olleet moottoriajoneuvon kyydissä.

Vuoden 2018 valmistuneista onnettomuustutkinnoista selviää, että suurimmassa osassa (73 %) kuolemaan johtaneista moottoriajoneuvo-onnettomuuksista taustalla vaikutti jokin kuljettajan tilaan liittyvä riski, esimerkiksi päihteiden käyttö, sairaus tai väsymys.

Vuonna 2018 moottoriajoneuvo-onnettomuuden aiheuttaneista kuljettajista 17 prosenttia ajoi alkoholin vaikutuksen alaisena. Rattijuoppojen aiheuttamien kuolonkolarien osuus oli siten pitkän aikavälin keskiarvoa huomattavasti alhaisempi. Huumeiden vaikutuksen alaisena ajoi kaksitoista (7 %) kuljettajaa. Määrä pysyi samana kuin edeltävänä vuonna.

Ajonopeuteen liittyviä taustariskejä esiintyi reilussa kolmanneksessa onnettomuuksista. Ylinopeuden lisäksi kyse saattoi olla esimerkiksi tilanteeseen nähden liian suuresta nopeudesta.

– Liikenneonnettomuuksien tutkijalautakuntien tekemissä tutkinnoissa on todettu, että kuolonkolarien taustalla on tyypillisesti useita eri riskitekijöitä samaan aikaan, kuten päihteiden vaikutuksen alaisena ajamista, ylinopeutta ja turvalaitteiden käytön laiminlyöntiä, OTIn liikenneturvallisuustutkija Niina Sihvola selittää.

Niistä vuonna 2018 henkilö- tai pakettiauton kyydissä menehtyneistä, jotka eivät käyttäneet turvavyötä, olisi voinut eri todennäköisyyksillä pelastua 23 henkilöä (40 %), jos turvavyö olisi ollut käytössä.

Turvajärjestelmien tärkeys korostuu tutkinnan tuloksissa

Ajoneuvojen turvajärjestelmien tarpeellisuus korostui tutkijalautakuntien turvallisuuden parannusehdotuksissa. Hieman yli 70 prosentissa vuoden 2018 kuolonkolareista lautakunnat mainitsivat esimerkiksi ajonvakautusjärjestelmän tai alkolukon turvallisuutta parantavana toimenpiteenä.

– Onnettomuustutkinnan perusteella autokannan uusiutuminen ja uusien turvatekniikoiden käyttöönotto ehkäisisi vakavimpia onnettomuuksia tehokkaasti, Parkkari toteaa.

Vuoden 2019 luvut ovat liikenneonnettomuuksien tutkijalautakuntien välittömästi onnettomuuspaikkatutkinnan jälkeen ilmoittamia ennakkotietoja. Vuoden 2018 luvut perustuvat jo valmistuneista tutkinnoista koottuihin tietoihin.

Lisätietoja:

OTI-ennakkoraportti 2019 (pdf) sekä liite alueellisista luvuista (pdf)
OTI-vuosiraportti 2018 (pdf)

  • Liikenneturvallisuusjohtaja Kalle Parkkari, p. 050 306 9884
  • Liikenneturvallisuustutkija Salla Salenius, p. 040 922 0804
  • Liikenneturvallisuustutkija Niina Sihvola (ei tavoitettavissa perjantaina 6.3.), p. 040 922 5544
    etunimi.sukunimi@oti.fi
  • Viestintä, p. 040 450 4700

Erot OTIn ja Tilastokeskuksen tieliikenneonnettomuustilastoinnissa:

  • OTIn tilastoissa sairauskohtaukseen kuolleet sisältyvät lukuihin, mutta Tilastokeskuksella eivät.
  • OTIn tilastoissa näkyvät pääsääntöisesti onnettomuudet, joissa kuolema tapahtuu kolmen päivän kuluessa onnettomuudesta. Tilastokeskuksen tilastoissa liikennekuolemaksi lasketaan menehtyminen 30 vuorokauden kuluessa onnettomuudesta.

Onnettomuustietoinstituutti (OTI) tekee työtä ennaltaehkäistäkseen liikenneonnettomuuksia Suomessa. OTI koordinoi liikenneonnettomuuksien tutkijalautakuntien toimintaa ja hallinnoi tutkinnasta kerättyä tietoa muiden liikennevahinkotilastojensa lisäksi. Tilastotiedon määrä ja laatu ovat kansainvälisesti ainutlaatuisia. OTI tarjoaa tärkeää tietoa, jolla voidaan vaikuttaa liikenneturvallisuuteen sekä lainsäädännön että käytännön toimenpiteiden tasolla. Instituutti toimii erillisenä yksikkönä Liikennevakuutuskeskuksessa.