Miten liikenneturvallisuutta parannetaan järjestelmätasolla?

Viime vuosina liikenteen turvallisuuskehitys liikennekuolemilla mitattuna on polkenut paikallaan. Tilanteen korjaamiseksi on keskeisissä ministeriöissä, eli liikenne- ja viestintäministeriössä, sosiaali- ja terveysministeriössä sekä sisäministeriössä valmisteltu strategioita ja toimenpideohjelmia tuleville vuosille.

Taustalla on uudelleen vahvistettu turvallisuusvisio kahdenkymmenen vuoden takaa: liikennejärjestelmä on suunniteltava siten, ettei kenenkään tarvitse kuolla tai vakavasti loukkaantua tieliikenteessä.

Liikenteen turvallisuudessa iso vastuu on yksilöillä, eli meillä kaikilla. Koska yksittäisen ihmisen käyttäytymiseen ja valintoihin on vaikea vaikuttaa, on päättäjien ja muiden liikenneturvallisuuden toimijoiden pyrittävä katsomaan liikennettä laajemmasta, eli liikennejärjestelmän, perspektiivistä.

Turvallisuus on läpileikkaavana teemana viime vuonna julkaistussa, ensimmäisessä liikennejärjestelmäsuunnitelmassa, mutta mitä se tarkoittaa käytännössä? Mikä ylipäätään on liikennejärjestelmä?

Liikennejärjestelmällä tarkoitetaan lain mukaan kokonaisuutta, joka muodostuu kaikki liikennemuodot kattavasta henkilö- ja tavaraliikenteestä sekä niitä palvelevista liikenneverkoista, viestintäyhteyksistä, liikennevälineistä ja liikennettä ohjaavista järjestelmistä. Liikennejärjestelmäsuunnitelman tueksi on valmisteltu myös erillinen liikenneturvallisuusstrategia.  Tavoitteena strategiassa on tehdä turvallisuutta edistäviä toimenpiteitä tietoon pohjautuen.

Liikennejärjestelmän turvallisuuteen vaikuttaminen on lähtökohtana myös nykyisin käytössä olevassa tie- ja maastoliikenneonnettomuuksien tutkintamenetelmässä. Tutkijalautakunnat tutkivat kaikki kuolemaan johtaneet liikenneonnettomuudet ja pyrkivät selvittämään, miksi onnettomuus tapahtui, ja mitkä tekijät lisäsivät onnettomuuden ja henkilöiden vammautumisen tai menehtymisen todennäköisyyttä. Lisäksi lautakunnat tekevät ehdotuksia turvallisuustoimenpiteiksi.

Tutkinnan yhteydessä havaitut riskitekijät liittyvät useimmiten tienkäyttäjään, ajoneuvoon ja ympäristöön. Yksittäisten riskitekijöiden avulla lautakunnat pyrkivät tunnistamaan myös taustalla vaikuttavia järjestelmätason riskejä, jotka voivat liittyä esimerkiksi lainsäädäntöön, valvontaan, kuljettajakoulutukseen ja liikennesuunnitteluun. Näihin riskeihin kohdistuvilla turvallisuustoimenpiteillä voidaan saavuttaa laajempia vaikutuksia, koska ne kohdistuvat suureen joukkoon tienkäyttäjiä.

Esimerkiksi ajoterveyteen liittyvät tekijät nousivat esille vuosituhannen alkupuolella tutkijalautakuntatoiminnan yhteydessä, ja niihin kohdistettuja parannustoimenpiteitä ovat olleet muun muassa ajoterveyttä arvioivien ajopolien perustaminen (keskussairaalat), ajoterveysohjeiden laatiminen ja päivittäminen (Traficom) sekä tiedonkulun varmistaminen (poliisi ja lääkärit). Näillä toimenpiteillä on pyritty varmistamaan, että liikenteessä olevat kuljettajat eivät ole vaaraksi itselleen tai muille ja että hoitoonohjaus toimii, jos ajokyvyssä on puutteita. Tulevaisuudessa automatisoituva ajaminen toki vähentää kuljettajan roolia liikenteessä, mutta tämän toteutumiseen on vielä matkaa.

Onnettomuustutkinnan tuloksilla tuetaan käynnissä olevien eri toimenpideohjelmien toteuttamista ja seurantaa. Osa toimenpiteistä vaatii vielä konkretisointia, mutta tärkeää on nyt saada ensimmäiset toteuttamisvalmiit toimenpiteet käyntiin.

Myös tieliikenteen infrastruktuuri on mukana toimenpiteissä, joskin tässä vaiheessa toimenpide-ehdotukset ovat vielä aika lavealla pensselillä maalattuja. Liikennejärjestelmän turvallisuuden kannalta infrastruktuuri, ja osittain myös vallitseva lainsäädäntö, eivät vielä riittävästi tue ajatusta, että törmäyksen tapahtuessa seuraukset eivät ole vakavia. Mikä olisi esimerkiksi kuolemien estämisen kannalta hyväksyttävä nopeusrajoitus valtateillä, joissa ajosuuntia ei ole erotettu toisistaan?

Tutkijalautakunnat tekevät liikenneturvallisuuden parannusehdotuksia yksittäisten onnettomuuksien perusteella. Metsä pitää kuitenkin nähdä puilta. Varsinaisia toimenpiteitä suunniteltaessa valmistelu on tehtävä huolellisesti ja asioita on pohdittava laaja-alaisemmin. Onnettomuustutkinnasta saadaan tarkkaa tietoa myös laajempia selvityksiä ja tutkimuksia varten.

Toimenpiteiden vaikuttavuutta tukeva liikenneturvallisuustutkimus on loistanut poissaolollaan, myös tutkitun tiedon teemavuonna 2021. Tutkimuksen tarve ei ole kadonnut minnekään, mutta koordinointi ja rahoitus on vähentynyt huomattavasti. Kun tavoitteena on tehdä päätöksiä tietoon pohjautuen, on ajantasaiselle, tutkitulle tiedolle huutava tarve.

Paljon on vielä tehtävää, jotta liikennejärjestelmästä saadaan turvallinen.

Kalle Parkkari
Onnettomuustietoinstituutin liikenneturvallisuusjohtaja
Twitter: @KalleParkkari