Kuka hallitsee tietoa asioiden internetissä?

Historia on hiukan vaarallinen tietolähde tulevaisuuden arviointiin. Sen tuntemisesta on kuitenkin iloa digiaikanakin, sillä ihminen muuttuu huomattavasti teknologiaa hitaammin. Saatamme toistaa virheemme.

Muuan Paul Muller voitti lääketieteen Nobelin palkinnon vuonna 1948. Hän älysi korvata hyönteismyrkyissä käytetyn, ihmiselle vaarallisen lyijyvetyarseenin toisella yhdisteellä, diklooridifenyylitrikloorietaanilla. Tästä alkoi DDT:n laajamittainen käyttö muun muassa malarian torjunnassa, kunnes DDT:n haitalliset vaikutukset havaittiin ja sen käytöstä luovuttiin.

Olipa kyseessä sitten DDT, asbesti tai vanhojen talojen riskirakenteet, meillä on paha tapa katsoa aiempien polvien virheitä huvittuneesti. Olemme edellisiä polvia älykkäämpiä ja tulevia polvia viisaampia.

Olemme muun muassa tehneet digiloikan. Helposti skaalattavat, aineettomat ja älykkäät palvelut ovat monella alalla ylivoimaisia perinteisiin nähden. Parhaat palvelut muodostuvat globaaleiksi yksisarvisiksi.

Digipalveluita voitelee data, joka on hokeman mukaan uusi öljy. Toisin kuin fyysisessä maailmassa, meillä kullakin on oma, pieni öljylähteemme. Tämän öljyn me olemme tähän asti luovuttaneet mukisematta vastineeksi mainioista digipalveluista. Ja mitäpä me raakaöljyllä tekisimmekään? 

No, me emme välttämättä tee, mutta moni yritys tekisi. Datan merkitys alkaa hiljalleen valjeta muillekin kuin niille, jotka ovat sitä tottuneet käyttämään. Myös sääntelijä on herännyt toimimaan, jotta datan hyöty ei valuisi harvojen datajättien tankkeihin.

Kyse on niinkin seksikkäästä asiasta kuin datasäädöksestä. Karkeasti ottaen sillä yritetään välttää kännykkämaailman virheet asioiden internetissä. Datasäädös koskee autoja, teollisuuslaitteita ja pilvipalveluita, mutta ei kännyköitä, tabletteja tai läppäreitä.

Perusajatuksena on, että tuotteen käytöstä kertyneet tiedot eivät ole laitteen valmistajan takana. Sen sijaan valmistajan on tarjottava käyttäjälle mahdollisuus jakaa tietoja käyttäjän itsensä valitsemille kumppaneille. Myös tietojen siirtämisen palvelusta toiseen tulee olla helppoa.

Datasäädöksen varsinainen tavoite lienee harvojen vallan vastustaminen. Tähän asti on vaikuttanut siltä, että digitaalisen ajan normi on luonnollisten monopolien muodostuminen. Vasta nyt on herätty ajattelemaan, että jättiläisten valta-asema ei välttämättä perustu pelkästään ylivertaisiin tuotteisiin.

Vaikka datasta on käytetty mitä vertauksia, edelleen varsin harva ymmärtää sen merkitystä, edes yrityselämässä. Esimerkiksi tulevaisuuden liikenteessä tuskin on montakaan toimialaa, jolla pystytään kehittämään kilpailukykyisiä tuotteita ilman vaadittavaa dataa. Asiakas saatetaan hävitä kilpailijalle jo ennen kuin kuluttaja itse tietää tarvitsevansa tiettyä tuotetta. 

Edellinen virke kannattaa lukea kahdesti.

Tapio Koisaari työskentelee teknologiapäällikkönä Liikennevakuutuskeskuksessa.