Kiinnostuksena peruutusonnettomuudet - Näin hyödynsin liikenneonnettomuuksien tutkinnan aineistoja kandidaattityössäni

Blogikirjoitus: Elisabeth Rancken

Aalto-yliopiston insinööritieteiden kandidaattiseminaarissa meille opiskelijoille esiteltiin erilaisia vaihtoehtoja tutkielman aiheeksi. Kiinnostuin erityisesti liikenneonnettomuuksista, ja päädyin lopulta valitsemaan aiheekseni peruutusonnettomuudet. Aiheen valinnan jälkeen opinnäytetyöni ohjaaja tiesi neuvoa minut OTIn eli Onnettomuustietoinstituutin pakeille.

Ennen kandidaatintyöni aloittamista en tiennyt, että Suomessa toimii tutkijalautakuntia, jotka tutkivat kaikki kuolemaan johtavat tie- ja maastoliikenneonnettomuudet. Itse tutkimusaineiston lisäksi olikin kiinnostavaa tutustua myös tutkijalautakuntien ja Onnettomuustietoinstituutin toimintaan. Lautakuntien tuottama tutkimusaineisto on OTIn kautta käytettävissä tieteelliseen tutkimukseen, myös kandidaatin tutkielmaa varten.

Peruutusonnettomuudet kymmenen vuoden ajalta − Tutkielman rajaaminen ja aineistojen läpikäyminen

Työni aluksi sain OTIsta ohjeistusta ja tukea aineiston käyttämiseen sekä aiheen rajaamiseen. Kandityöni aiheeksi muotoutui kuolemaan johtaneet peruutusonnettomuudet vuosina 2012–2021. Kuolemaan johtaneita peruutusonnettomuuksia tapahtuu muihin kuolonkolareihin verrattuna sen verran vähemmän, että tutkielmaan valittiin kymmenen vuoden aikajakso mahdollisimman laajan otoksen saamiseksi. Kuolemaan johtaneita peruutusonnettomuuksia tapahtui 2012–2021 kaikkiaan 28.

Työssäni keskityin erityisesti onnettomuuksiin, joissa kuoli joko jalankulkija tai pyöräilijä moottoriajoneuvon peruuttaessa ja osuessa häneen. Suurin osa kaikista kuolemaan johtaneista peruutusonnettomuuksista kyseisellä ajanjaksolla oli tällaisia.

Mielenkiintoisinta oli huomata, miten turvallisen tuntuiset ja arkiset tapahtumat voivat hetkessä kääntyä vaaratilanteiksi.”

Minusta oli innostavaa päästä kandityössä tekemään muutakin kuin pelkkää kirjallisuuskatsausta. Onnettomuusaineiston avulla pääsin tekemään taulukoita, kokoamaan tietoja yhteen kokonaisuuksiksi sekä pohtimaan ja analysoimaan näistä saatuja tuloksia. Tämä teki työprosessista monipuolisen ja mielekkään. Työtä tehdessä yhteydenpito OTIn asiantuntijoiden kanssa oli sujuvaa, ja tarvittaessa oli mahdollista pallotella ajatuksia ja kysyä tarkentavia kysymyksiä.

Mielenkiintoisinta oli huomata tutkimistani tapauksista konkreettisesti, miten turvallisen tuntuiset ja arkiset tapahtumat voivat hetkessä kääntyä vaaratilanteiksi, ja kuinka useat pienet myötävaikuttavat tekijät voivat yhdessä johtaa vakaviin seurauksiin. Työssäni tuli esille esimerkiksi, että näkemisen esteiden lisäksi yksinkertaisesti heikentynyt keskittyminen tai huolimaton havainnointi voivat johtaa siihen, ettei jalankulkijaa tai pyöräilijää huomata auton tai muun moottoriajoneuvon takana. Tämä johti surullisiin seurauksiin jopa hiljaisella vauhdilla peruuttaessa.

Mitä opin peruutusonnettomuuksista aineiston perusteella?

Työssäni raportoin tärkeimmät perustiedot kuolemaan johtaneista peruutusonnettomuuksista ja niiden osallisista. Kuvasin muun muassa onnettomuuksiin vaikuttaneet riskitekijät, onnettomuusolosuhteet sekä tutkijalautakuntien ehdottamat turvallisuuden parannusehdotukset.

Työni keskeisin tulos liittyi kuljettajaa avustavien järjestelmien mahdollisuuksiin estää onnettomuuksia sekä liikkujien huolellisuuteen ja varovaisuuteen peruutustilanteissa. Avustavilla järjestelmillä tarkoitan tässä yhteydessä peruutustutkia ja -kameroita sekä automaattista hätäjarrutusta. Tutkimusaineistosta ilmeni, että vähintään puolessa onnettomuustilanteista ei ollut havaittavissa järjestelmän toimivuutta rajoittavia tekijöitä. Eli jos näissä onnettomuuksissa mukana olleissa moottoriajoneuvoissa olisi ollut käytössä jokin kuljettajaa avustava järjestelmä, se olisi todennäköisesti estänyt peruutusonnettomuuden tai vähintään lieventänyt sen seurauksia.

Tulosten mukaan apujärjestelmät ovat siis hyödyllisiä, mutta tämän lisäksi kuljettajan valppaus ja havainnointi on peruuttaessa ensiarvoisen tärkeää. Peruutuksen vaaroista ja erityisen huolellisuuden tarpeesta kaikissa peruutustilanteissa on tärkeää muistuttaa kuljettajia. Lisäksi, oman turvallisuutensa vuoksi, jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden on hyvä olla tietoisia esimerkiksi moottoriajoneuvojen kuolleista kulmista. Ylivoimaisesti yleisin havaittu onnettomuuteen välittömästi vaikuttanut tekijä oli se, ettei moottoriajoneuvonkuljettaja havainnut jalankulkijaa tai pyöräilijää peruuttaessaan.

Lisäksi nostaisin esille sen, että liikenneturvallisuuden painottaminen ammattikuljettajien työssä on sekä työnantajan että työntekijän vastuulla. Erityisesti reittien, työaikataulujen, perehdyttämisen ja ohjeistuksen huolellisen laatimisen ja noudattamisen avulla voidaan ehkäistä vaarallisten peruuttamistilanteiden syntymistä. Lähes puolessa tapauksista (46 %) moottoriajoneuvo oli työkäytössä.

Suosittelen onnettomuustutkinta-aineistoa ehdottomasti kaikille liikennetekniikasta ja erityisesti liikenneturvallisuudesta kiinnostuneille opiskelijoille.”

Suosittelen OTIn onnettomuustutkinta-aineistoa ehdottomasti kaikille liikennetekniikasta ja erityisesti liikenneturvallisuudesta kiinnostuneille opiskelijoille. Aineistot ovat hyvin kattavat, mikä mahdollistaa onnettomuuksien tutkimisen monenlaisista eri näkökulmista.

Elisabeth Rancken

Kirjoittaja opiskelee Aalto-yliopistossa ja teki kandidaatintyön osana rakennetun ympäristön koulutuslinjaa. Ranckenin kandidaatintutkielma ”Backningsolyckor med dödlig utgång åren 2012-2021 (Kuolemaan johtaneet peruutusonnettomuudet vuosina 2012–2021)" valmistui keväällä 2023. Kandidaatintutkielma ei ole vapaasti saatavilla verkossa, mutta voit tiedustella työtä OTI-tietopalvelun kautta: tietopalvelu(at)oti.fi.